Rakkaus ei katso lajia

Haluan kertoa teille salaisuuden. Olen rakastunut. Hän on nuori, tumma ja huumorintajuinen. Komea poika, joka on kokenut kovia. Tänään harjasin häntä ensimmäistä kertaa yksin. Valitsin mahdollisimman pehmoisen harjan, varoin koskettamasta arkoja kohtia. Keho on jännittynyt, tiedän sen johtuvan siitä että kokemattomana oma ruumiinkieleni on hevoselle hiukan epäselvää. Mutta hän on kiltti ja kärsivällinen hapuilulleni. Korvat eivät enää ole luimussa kuten keväällä ja kaula ojentautuu eteenpäin. Tuntuu hyvältä kun joku hoitaa. Taas koen sen järisyttävän tunteen kehossani: Hevonen puhuu.

Ryhmässä on käsitelty huolta toiminnan jatkumisesta. Aion antaa oman panokseni sen eteen, että saisimme jatkaa ihmeellistä matkaamme mahdollisimman pitkään. En halua enää kuvitella elämääni ilman näitä olentoja. Maailmassa kuohuvat mellakat, virukset ja hullut twiittailijat. Ilmasto muuttuu elämäntapaamme nopeammin. Kauniit kumppanimme tällä planeetalla joutuvat kärsimään takiamme. Tällä tilalla ollessani rakkauteni eläimiä kohtaan on kasvanut ja se sama rakkaus on hoivannut naarmuja psyykessäni.

En tiennyt että voisin hurahtaa tällä tavalla aikaisemmin täysin uuteen asiaan. En olisi voinut uskoa uskaltavani astua karsinaan yksin. Tässä sitä kuitenkin ollaan, vahvempana ja rohkeampana. En ole ainoa joka on kokenut samoin, eikä eläimiltä saatu itsevarmuus jää tilalle päivän päätyttyä.

On vaikeaa olla uskomatta sieluun, kun silittää kuraa pois hevosen otsalta. Hevoset ja muut eläimet opettavat meitä olemaan inhimillisempiä itseämme ja muita kohtaan. Tunnen vilpittömästi olevani etuoikeutettu koskettaessani samettista turpaa. Toivon että mahdollisimman moni muu asemassani oleva saisi kokea tämän ihmeen tulevaisuudessakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *