Viime viikolla tapahtui kummia. Istuimme välipalalla ryhmän kanssa kun tilan toinen saalistaja, Pulla, käveli syliini ja jäi siihen makaamaan. Ihmettelin tätä kontaktia, sillä hän ei ole kertaakaan aiemmin tullut luokseni -saatika asettunut reisieni päälle. Paha aavistus täytti mieleni. Jotkin eläimet aistivat maanjäristyksen ja varoittavat siitä ihmisiä. On myös tiedossa lemmikkien kyky aistia omistajiensa sairauden – tai sairaskohtauksen. Siitä tässäkin lopulta oli kyse.

Muutama minuutti Pullan asettumisen jälkeen minusta alkoi tuntua kummalliselta. Sanat eivät enää meinanneet muodostua, ajattelu takkusi ja käteni tärisivät. Kyse ei voinut olla matalista sokereista, sillä olin juuri tarkistanut ne ja syönyt välipalankin.

Tuula istui minua vastapäätä ja kehotti kuitenkin mittaamaan verensokerin. Piippasin lukijallani ja näinhän se kuitenkin oli, lukema oli niin matala ettei laite pystynyt enää mittaamaan sitä! Pulla aisti kehoni olevan menossa nopeasti sokkiin, joka voi olla kohtalokasta. Ilman kissan väliintuloa olisin vain ihmetellyt hönttiä oloa ja lähtenyt harjaamaan hevosia. Olisi voinut käydä huonosti.

Tämä tapahtuma tulee pysymään mielessäni. Se oli ensimmäinen kerta kun en itse tajunnut verensokerini sukeltavan niin äkkijyrkästi. Ja ensimmäinen kerta kun eläin tulee varoittamaan minua lähestyvästä vaarasta. Kiitos siis Pulla ja Kirmauksen väki, kun jälleen kerran ihmetytitte minua sillä miten viisaita olentoja eläimet ovat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *