Kunnes kohtaamme jälleen

Muutama viikko sitten ryhmässä koettiin menetys. Rakastettu, vanha Sakke-rouvamme siirtyi vehreämmille nurmille, jonnekin pilvien taa. Vaikka tiedämme elämän päättyvän jonakin päivänä, ei kuolema koskaan jätä koskettamatta osuessaan kohdalle. Sakke eli pitkän ja hyvän elämän tuoden iloa ja herättäen hellyydentunteita monissa hoitajissaan ja tilan vieraissa. Se on oleellisinta, muistaa lukuisat kerrat jolloin viisas vuohi opetti meille jotakin itsestään – ja meistä itsestämme. Minulla on, kuten aikaisemmissakin menetyksissä, kummallisen lohdullinen tunne. Sakke ei ole kadonnut minnekään, hän on vain vaihtanut vanhan takkinsa toiseen. Vaikka en näe, niin tunnen hänen lempeytensä yhä leijailevan tilan ympärillä. Hyvää matkaa Sakke, kiitos kun olit täällä jakamassa rakkautesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *