Syksyn makeat tuulet

Syksy on saapunut Kirmaukseen ja uudet kuviot häämöttävät horisontissa. Loppukesän epävarmuus ja huoli on vaihtunut varovaiseen innostukseen ja toiveikkuuteen. Aikamme ryhmässä on ainutlaatuista, koska ihmiset ovat motivoituneita ja halukkaita kehittymään ja kehittämään toimintaa. Vaikka elämä olisi kriisissä, niin luovuudelle on tilaa ja tarvetta. Emme ole turhia tai passiivisia avunsaajia, annamme itse itsellemme tarkoituksen. Uskaltaisin jopa sanoa, että meistä voisi ottaa mallia.

Tuntuu todella hyvältä kokea olevansa matkalla jonnekin. Elämä ei ole pelkkää avutonta kellumista merivirtojen mukana, vaan seilaamme samalla laivalla kohti päämäärää. Jokainen on omalla matkallaan, mutta samalla tuemme toisiamme ystävällisellä ja kunnioittavalla käytöksellä. Eläimet taas antavat täydellisen läsnäolonsa, vieden meidätkin syvemmälle tähän hetkeen. Parannumme ja parannamme, seilaamme myötätuulessa.

Viime perjantaina leikkasimme Onnin harjan. Komea poika senkun komistui, eikä ollut parturoinnista moksiskaan. Huomaan lähentyväni toisten ihmisten kanssa samaa tahtia mitä rakennan luottamusta itseni ja hevosen välille. Psyykkisen eheytymisen tuntee myös kehossaan. Olen rentoutuneempi, olen enemmän oma itseni enkä pyytele anteeksi sitä jatkuvasti. Tämä heijastuu muihin ja peilautuu takaisin, vahvistaen luottamusta entisestään.

Olo on turvallinen ja onnellinen. Lähestyvä talvi ei näyttäydy pelottavana mörkönä, vaan tällä kertaa otollisena maaperänä kypsytellä unelmiaan. Mitä kaikkea vielä saammekaan aikaiseksi, itsessämme ja maailmassa! Syksyn tuulet tuoksuvat makeilta. Hellästi ne painavat meitä kohti unelmiamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *