On vierähtänyt pitkä tovi viimeisestä päivityksestä. Se ei tarkoita, että ryhmässä olisi ollut hiljaista. Päinvastoin. Keväällä olemme saaneet kokea eläinten terveydenhuolto operaatioita, opinnollistamis-suunnitelman kehittymistä eteenpäin, sekä iloita uusista tilan asukkaista.
Eräänä alkukesän päivänä ryhmässä koettiin jännityksen hetkiä. Eläinlääkärin visiitti sisälsi monia mielenkiintoisia toimia, joihin omaksikin ilokseni sain osallistua. Hevosten hampaat raspattiin ja se oli yhtäaikaa jännittävää, vähän pelottavaakin ja ainakin itselleni täysin uusi kokemus. Tilan isot pojat rauhoitettiin niin, että hammashoito voitaisiin suorittaa mahdollisimman turvallisesti niin asiakkaille kuin ihmisillekin. Sain kunniatehtävän pidellä Onnin päätä kun oli aika `hamppipesulle`. En ollut osannut ajatelle, miten paljon hevosen pää painaa. Samalla sain hämmästellä, että miten paljon lihaskuntoa eläintohtorit tarvitsevat työssään. Raspi liikkui reippaasti Onnin suussa ja hän urheasti kesti epämiellyttävyyden, ainoastaan välillä hieman nostaen päätään pois. Kukapa siitä tykkääkään, kun täytyy mennä hammaslääkäriin?
Possujen sorkat leikattiin ja siinä olikin homma. Hermostunut huuto kuului pihan perälle saakka ja manikyyriin tarvittiin useampi ihminen. Hätää ei ollut, mutta jälleen kyseessä oli välttämätön toimenpide, joka olisi ihmisellekin epämiellyttävä. Lopulta kaikki sujui kuitenkin hyvin ja possut pääsivät aloittamaan kesänvieton huolletuilla ´kynsillä`.
Allin maha oli kasvanut kevään mittaan ja siinä olemmekin pohtineet kovasti, että olisikohan tilalle syntymässä ihmelapsi. Kyseessä ei ikäväksemme kuitenkaan ollut raskaudesta vaan vesikohdusta. Alli-parka sai toisen varmistavan tutkimuksen jälkeen lääkettä, jolla ns valeraskaus päätettiin. Vaikka tämäkin oli käytävä läpi, niin sääliksi käy Allia, joka selvästi itse oli odottanut perheenlisäystä. Onneksi surun päätyttyä hän on palannut taas omaksi itsekseen ja viettelee nyt lämpöisiä kesäpäiviä aurinkovarjonsa alla.
Tila on saanut uusia, mahtavia asukkaita. Kaksi ankkaa ja pieni mutta SISUkas sorsa polskuttelevat heille rakennetussa altaassa talon nurkalla. Yhtenä päivänä kannoimme tuolit aitauksen eteen ja vain katselimme lintujen touhua. Sisu todellakin on villiä perää, hän näyttää miten todellinen vesilintu sukeltaa. Ankka-tytöt ovat paljon isompia, mutta eivät tunnu edes yrittävän kyykyttää pienempää. Suloiset pikku nokat siivilöivät vettä, välillä taaperretaan isoilla räpylöillä kilpaa ja sitten vaan ollaan. Tätä show:ta jaksaisi katsella vaikka koko päivän. Tervetuloa siis Mallinkaisille, siipiveikot!