Hermannin silmistä ja hännästä kuvastuu ilo siitä että ympärillä häärii ihmisiä. Aamulla ryhmä saapuu ja Hermanni on se joka ottaa meidät vastaan. Tajusin tänään miten itse olen monasti ohittanut tämän uskollisen vastaanottovirkailijan kiirehtiessäni toisten eläinten luo. Tunnen hienoista häpeää. Koira haukkuu välillä, mutta se ei tarkoita sillä mitään negatiivista. Hän vain rakastaa niin paljon rapsutuksia, että tarvitsisi kymmenen paria käsiä päivittäin.
Jatka artikkeliin Ihmisen paras ystävä