<\/p>\n\n\n\n
Tunnen pehmoisen karvan sormieni v\u00e4liss\u00e4. Ilma on viile\u00e4\u00e4, mutta en palele. Tunnen hevosen raskaan kehon vierell\u00e4ni. Taskussani on katkennut, kylm\u00e4 porkkanan palanen. Pienist\u00e4 eleist\u00e4 tied\u00e4n hevosen haistavan sen. Kuivike painuu pehme\u00e4sti kenkien alla ja vaistomaisesti tiedostan varoa asettamasta jalkojani hevosen kavioiden tielle. Lanta ei tuoksu pahalle, olen jo niin tottunut siihen, ja se maadoittaa vahvasti minut yhteyteen maan kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Routa on tallentanut el\u00e4inten ja saappaiden j\u00e4ljet kuraan. Niit\u00e4 on paljon, ne risteilev\u00e4t tiell\u00e4 kertoen el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Samalla ne kertovat tarinaa siit\u00e4, miten meid\u00e4n ryhm\u00e4l\u00e4isten el\u00e4m\u00e4npolut kerran kohtasivat.<\/p>\n\n\n\n
Aikani Mallinkaisilla j\u00e4tti merkityksellisi\u00e4 reittej\u00e4 mieleeni ja muistiini. Niit\u00e4 seuraamalla p\u00e4\u00e4sen takaisin kosketuksiin tilan el\u00e4imiin ja ihmisiin. Kirjoitan t\u00e4t\u00e4 kodissani mutta tunnen, n\u00e4en, haistan ja maistan kaiken. Paljon j\u00e4lki\u00e4 ja tarinoita.<\/p>\n\n\n\n
On vaikea sanoa mik\u00e4 hetki vajaan kahden vuoden aikana olisi ollut kaikkein erityisin. Ehk\u00e4 matkani Onnin kanssa. H\u00e4n oli ensimm\u00e4inen hevonen, johon loin siteen ja joka opetti minulle hoitamisen alkeet. Kaipaan h\u00e4nen ilkikurista luonnettaan ja jopa karsinan siivousta. Kaikkea h\u00e4ness\u00e4. Mutta en k\u00e4rsi sill\u00e4 tunnen syd\u00e4men yhteyden yh\u00e4 selke\u00e4n\u00e4, kuin olisimme fyysisesti yhdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Samalla tapaa tunnen kaikkien muidenkin hoitajien ja hoidettavien suhteen.<\/p>\n\n\n\n
Olen puhunut monesti miten erityinen paikka tila on. Koronan aikana moni on joutunut kokemaan yksin\u00e4isyytt\u00e4 tai osallistumaan kuntouttavaan ty\u00f6toimintaan et\u00e4n\u00e4. Itse sain etuoikeuden tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ruumiillani ja nauttia kaikin aistein tekemisest\u00e4. Toivon ett\u00e4 tulevaisuudessa syntyisi enemm\u00e4n paikkoja, joissa harjoitetaan samanlaista kuntouttavaa toimintaa. Olen itse el\u00e4v\u00e4 esimerkki siit\u00e4, miten haavoittunut ihminen voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 palasen eheytt\u00e4 el\u00e4inten avulla.<\/p>\n\n\n\n
Ty\u00f6kaverit, joihin tutustuin, el\u00e4v\u00e4t syd\u00e4mess\u00e4ni. Pid\u00e4n heist\u00e4 jokaista yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja mentorina, riippumatta siit\u00e4 saimmeko ty\u00f6skennell\u00e4 yhdess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n vai vuoden. Niin kauniita, viisaita ihmisi\u00e4, joilla kaikilla on erityinen paikkansa ja teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 maailmassa. Kahden vuoden aikana elin jaksoja, jolloin olin hyvin sairas. En ollut aina parhaimmillani, en osannut ilmaista tunteitani ja vet\u00e4ydyin kuoreeni. En silti tullut hyl\u00e4tyksi, vaan toverini olivat vastassa, kun nousin mustasta aukosta. Voisiko suurempaa lahjaa olla?<\/p>\n\n\n\n
Viimeiseksi haluan kiitt\u00e4\u00e4 Tuulaa, paikan syd\u00e4nt\u00e4 ja \u201d\u00e4iti\u00e4\u201d. H\u00e4nen huumorintajuinen, l\u00e4mmin ja viisas suhtautumisensa meihin asiakkaisiin teki vaikutuksen jo ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. H\u00e4n mahdollisti monille v\u00e4yl\u00e4n oppia taitoja, joista on hy\u00f6ty\u00e4 my\u00f6s tallin ulkopuolella. Vaikka el\u00e4m\u00e4 toi paljon haasteita ja murheita, niin h\u00e4n jatkoi sitke\u00e4sti eteenp\u00e4in. Se antoi esimerkin meille kaikille siit\u00e4, miten ei saa luovuttaa. Ja ett\u00e4 lopulta el\u00e4m\u00e4 voittaa.<\/p>\n\n\n\n
Hiljennyn ja suljen silm\u00e4ni. Ojennan k\u00e4teni koskettamaan h\u00f6yry\u00e4v\u00e4\u00e4 turpaa. Se tuntuu samettiselta. Kunpa jokainen saisi tuntea t\u00e4m\u00e4n ihmeen edes kerran el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Rakkaudella,
-Minna-<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"