Musta kana<\/p>\n\n\n\n
Tie on kuin sen varrella ei en\u00e4\u00e4 asuisi el\u00e4vi\u00e4 ihmisi\u00e4. Tie joka ei veisi min\u00adnek\u00e4\u00e4n. Se on vanha tie jota pitkin on kuljettu Rengon ja Turengin v\u00e4lill\u00e4 vuosisatoja. Kuopat ja railot jatkuvat kilometrej\u00e4 eik\u00e4 vastaantulijoita ole. Ojanpenkassa istuu fasaani ja sen musta kana. Kyll\u00e4, musta akkafasaani astelee yl\u00f6s penkkaa automme ajaessa hitaasti sen ohi. Yht\u00e4 tunteetto\u00admasti kuin olen koko kev\u00e4tajelun istunut kyydiss\u00e4, katsoo luonnonoikku minua. Katson kanaa ja k\u00e4sken universumia tukkimaan turpansa. Olen kyl\u00adl\u00e4stynyt n\u00e4ihin suuriin merkkeihin, jotka eiv\u00e4t merkitse mit\u00e4\u00e4n. En halua j\u00e4\u00e4d\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n asiaa. Sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4, se oli vain musta fasaani ojassa. Miten t\u00e4m\u00e4 asia liittyy El\u00e4imist\u00e4 elinvoimaa ryhm\u00e4n toi\u00admintaan? Ei mitenk\u00e4\u00e4n. Paitsi ett\u00e4 kaikki liittyy aina kaikkeen. Muu ei olisi edes mahdollista.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n
Pata on puolillaan tuhkaa, johon kaivan pienen kuopan puita varten. Hais\u00adtan sytytyspaloja ja katselen pitk\u00e4vartista sytk\u00e4ri\u00e4. Sytytyspaloja ei ollut silloin kun olin pieni ja kuljin is\u00e4ni per\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ll\u00e4. Sekunniksi katoan paksuun hankeen. Haistan is\u00e4n repun, jonka pohjalla on panoksia ja muo\u00advipussi. Se on sit\u00e4 varten, ettei linnusta valuisi verta kankaalle. Mustaa verta. Musta kana. Palaan Mallinkaisille. Tarhasta kuuluu puheensorinaa ja Pasi py\u00f6rii ymp\u00e4riins\u00e4. Sytyt\u00e4n puut ja l\u00e4hden r\u00e4psim\u00e4\u00e4n muutaman ku\u00advan. Ihmiset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kauniilta.<\/p>\n\n\n\n
Himot, halut ja tuulenhuuhtomat perseet. Olemme kokoontuneet naisten kesken viett\u00e4m\u00e4\u00e4n y\u00f6n tilalla. Olo on vapautunut ja muutaman vuoden kevyempi. En ole nukkunut ja dissosiointi hajottaa mieleni jatku\u00advasti johonkin toiseen aikaan ja paikkaan. Mutta kuuntelen ja nautin ryh\u00adm\u00e4n kohoavasta hengest\u00e4. Samalla tavalla sytytt\u00e4m\u00e4ni nuotio k\u00e4ry\u00e4\u00e4 en\u00adsimm\u00e4isten makkaroiden mustuessa liekeiss\u00e4. Mustaa. Musta kana. Kat\u00adson naisia, joiden kanssa olen oppinut luottamaan. Ryhm\u00e4 on ollut turva mutta nyt ryhm\u00e4st\u00e4 alkaa erottua yksil\u00f6it\u00e4 aivan uudella tavalla. Kynittyj\u00e4 kanoja. Katkenneita siipi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ihminen on peili toiselle. Tulen ymp\u00e4rill\u00e4 helisee iloisesti sirpaleiden ketju.<\/p>\n\n\n\n
Luetaan korteista. Puhutaan miehist\u00e4. Tutkitaan tatuointeja ja nauretaan kielletyille aiheille. Sy\u00f6d\u00e4\u00e4n huonosti, nostetaan kirjavat maljat yst\u00e4vyydelle. Tullessani puolitoistavuotta sitten taloon, ajattelin viipyv\u00e4ni kuukauden. En silloin tajunnut miten paljon itse tarvitsen aikaa parantuakseni. Kaikki on rytmi\u00e4, my\u00f6s ryhm\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4 jo\u00adkaisen osallistujan tuoman energian avulla. Y\u00f6t\u00f6n y\u00f6 ei suostu vaikene\u00admaan. Istumme kolmen viisaan naisen voimin terassilla ja vain kuunte\u00adlemme laulavaa mets\u00e4\u00e4. Se riitt\u00e4\u00e4 yhteyden luomiseen ja tarkoituksen\u00adtunteen palauttamiseen. N\u00e4in syv\u00e4\u00e4n muutokseen ei\u00adv\u00e4t pysty Kela tai l\u00e4\u00e4kkeet.<\/p>\n\n\n\n
Osa talosta nukkuu. Osa on k\u00e4\u00e4ntynyt yhteen kertomaan illan viimeisi\u00e4 tarinoita. Hiivin pihalle. Astun paljain jaloin her\u00e4nneelle maalle ja rukoilen varpaillani. Kuuntelen. Ihmisen tie on menn\u00e4 hajalle, k\u00e4\u00e4nty\u00e4 sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja sitten\u2026.palata takai\u00adsin maailmaan. T\u00e4m\u00e4n asian tajusin y\u00f6n aikana. Miten voisin lakata ole\u00admasta kuin muumilaakson n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n Ninni, jos en avaa itse\u00e4ni muille? Alkaa olla aika palata takaisin. Takaisin omaan kehoonsa. Takaisin hei\u00admoon. Takaisin yhteyteen v\u00e4kev\u00e4n el\u00e4m\u00e4n kanssa. Katson heimosiskojani ja n\u00e4en mustia kanoja. Nokisia, likaisia, pyrst\u00f6ns\u00e4 menett\u00e4neit\u00e4. Harvinai\u00adsia. Jokaisella on syyns\u00e4 olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mutta kana on lintu ja se tiet\u00e4\u00e4 mik\u00e4 sen teht\u00e4v\u00e4 on. Linnun teht\u00e4v\u00e4 on aina lent\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"