Ihminen tarvitsee ymp\u00e4rilleen heimon. Silloin kun viel\u00e4 elimme mets\u00e4st\u00e4j\u00e4-ker\u00e4ilij\u00f6in\u00e4, oli heimosta eroon joutuminen yht\u00e4kuin kuolema. Eroon joutuminen, hylk\u00e4\u00e4minen, torjuminen. Ne viilt\u00e4v\u00e4t haavan perusturvallisuuteemme.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n
Jokainen tarvitsee kokemuksen hyv\u00e4ksytyksi tulemisesta. Jokaisella on kokemuksia siit\u00e4 miten ei tule hyv\u00e4ksytyksi sellaisena kuin on. Toisilla n\u00e4it\u00e4 kokemuksia on niin paljon, ett\u00e4 ne muokkaavat persoonallisuutta. Silloin palaaminen heimoon (turvallisuuteen) vaikeutuu.<\/p>\n\n\n\n
Ryhm\u00e4ss\u00e4 rakennetaan sanattomalla sopimuksella turvallisuuden ilmapiiri\u00e4 ryhm\u00e4l\u00e4isten- sek\u00e4 ryhm\u00e4l\u00e4isten ja el\u00e4inten v\u00e4lille. Voi olla vaikeaa hyv\u00e4ksy\u00e4 itsens\u00e4, jos muutkaan eiv\u00e4t ole hyv\u00e4ksyneet. V\u00e4lipalap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 ei ole ep\u00e4onnistujia tai huonoja ihmisi\u00e4. Ainoastaan ihmisi\u00e4. Opimme toisiltamme hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 ja avoimuutta. Opettelemme luottamaan uudestaan, tai ehk\u00e4 jopa ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n
Tilan el\u00e4imet ovat parhaita terapeutteja. Jotkin vammat ovat niin syv\u00e4ll\u00e4 sielussa, ett\u00e4 sanat eiv\u00e4t yll\u00e4 sinne. Usein sen vamman on synnytt\u00e4nyt toinen ihminen, jolloin el\u00e4in p\u00e4\u00e4see vilpitt\u00f6myydell\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi. Hevonen ei kysy, miksi olen keskeytt\u00e4nyt opintoni. Kani ei kysy, miksi aloin juoda. Kanat eiv\u00e4t juorua kesken\u00e4\u00e4n siit\u00e4, miten menetin el\u00e4m\u00e4nhaluni.<\/p>\n\n\n\n
El\u00e4imet ovat puhtaita peilej\u00e4. Ihmiset ovat omien pelkojensa v\u00e4\u00e4rist\u00e4mi\u00e4. Kun olen hyvin ahdistunut, en mene karsinaan. En halua tuoda kaoottisia tunteitani sinne, sill\u00e4 se voisi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 el\u00e4imen pelon. Mutta se mit\u00e4 tein eilen tai kymmenen vuotta sitten, sill\u00e4 ei ole el\u00e4imelle v\u00e4li\u00e4. Ihmisen muisti liit\u00e4\u00e4 mielikuvituksen siivin vaikka minne, mutta el\u00e4in on l\u00e4sn\u00e4 siell\u00e4 miss\u00e4 min\u00e4kin oikeasti olen \u2013 t\u00e4ss\u00e4. Kaikki muu on turhaa ja oikeastaan ep\u00e4todellista.<\/p>\n\n\n\n
Monelle on vaikeaa pys\u00e4hty\u00e4 t\u00e4h\u00e4n hetkeen. Oma keho tuntuu vieraalta, eik\u00e4 siin\u00e4 ole mukava olla. Hylk\u00e4\u00e4misen \u2013 ja torjutuksi tulemisen traumat painuvat kehon muistiin. Ulkopuoliset virikkeet, uutiset ja viihde, houkuttelevat enemm\u00e4n kuin itsens\u00e4 kohtaamisen hiljaisuus. T\u00e4ss\u00e4kin el\u00e4imet antavat meille arvokasta opetusta. He eiv\u00e4t ole miss\u00e4\u00e4n muualla kuin siin\u00e4, omassa kehossaan. He ovat siin\u00e4 t\u00e4ydellisesti ja t\u00e4ydellisin\u00e4, juuri sellaisina kuin ovat.<\/p>\n\n\n\n
Kosketus on kommunikointia ennen puheen oppimista. Hevosen, vuohen tai kissan silitt\u00e4minen her\u00e4tt\u00e4\u00e4 positiivisia tunteita. Saamme koskettaa turvallisesti toista el\u00e4v\u00e4\u00e4 olentoa, joka hyv\u00e4ksyy l\u00e4heisyytemme. Hyv\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4 l\u00e4mp\u00f6ist\u00e4 turkkia, kosketamme samalla lempe\u00e4sti omaa sisint\u00e4mme. Sit\u00e4, joka on ehk\u00e4 jo pitk\u00e4\u00e4n huutanut tullakseen n\u00e4hdyksi ja rakastetuksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ihminen tarvitsee ymp\u00e4rilleen heimon. Silloin kun viel\u00e4 elimme mets\u00e4st\u00e4j\u00e4-ker\u00e4ilij\u00f6in\u00e4, oli heimosta eroon joutuminen yht\u00e4kuin kuolema. Eroon joutuminen, hylk\u00e4\u00e4minen, torjuminen. Ne viilt\u00e4v\u00e4t haavan perusturvallisuuteemme.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":true,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-203","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-muu"],"yoast_head":"\n