Vesiastiat ovat suuria ja vesiletkun paine keskinkertainen. Ainakin jos samaan aikaan pest\u00e4\u00e4n ruoka-kuppeja. Veden lorottaminen on oiva hetki hiljenty\u00e4 paikoilleen ja kuunnella ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja itse\u00e4\u00e4n. Yhden vesiastian pesemiseen ja t\u00e4ytt\u00e4miseen menee n.10 minuuttia. Siin\u00e4 ehtii n\u00e4hd\u00e4, miten mets\u00e4n puut helisytt\u00e4v\u00e4t itse\u00e4\u00e4n tuulessa ja kuinka jalkoihimme tallautuneet voikukat yritt\u00e4v\u00e4t nousta kohti aurinkoa. Haistaa hein\u00e4paalien ihanan tuoksun pressun takaa ja kuulla paarman pahaenteisen l\u00e4hestymisen. T\u00e4ll\u00e4 viikolla otin aikaa tutustuakseni paremmin tilan kolmeen hevoseen. Jokaisen kanssa 10 arvokasta minuuttia olivat maaginen matka todellisuuksien risteykseen. Kaikki kolme el\u00e4int\u00e4 antoivat arvokkaita lahjoja l\u00e4sn\u00e4olonsa ja sanattomien viisauksien muodossa.<\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n
Pasi seisoo muutaman metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tummana kuin l\u00e4hestyv\u00e4 ukkonen. En voi valehdella, t\u00e4m\u00e4 hevonen j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 minua. Kenties siksi ett\u00e4 se on iso ja jotenkin j\u00e4yh\u00e4n itsevarma. En ylit\u00e4 lankaa vaan pesen astian sen takaa. Pasi jatkaa seisoskeluaan, kunnes alan laskea vett\u00e4. Se katselee jonnekin kaukaisuuteen, en tied\u00e4 n\u00e4keek\u00f6 se mets\u00e4n vai sen varjoja. Ehk\u00e4 se uneksii nuoruudestaan.<\/p>\n\n\n\n
Astia on puolillaan ja vanha hevonen tulee katsomaan joko voisi juoda. Hitaasti ja tyynesti se ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en koko turpansa veteen ja puhaltaa vesikuplia! Jokin lukko aukeaa. Tilan suurin m\u00f6rk\u00f6 sai minut nauramaan. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen en pid\u00e4 Pasia en\u00e4\u00e4 pelottavana. Aivan kuin t\u00e4ll\u00e4 pienell\u00e4 tapahtumalla olisi ollut jokin ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty tarkoitus. Oli tai ei, niin se sai minut pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n ennakkoluulojani.<\/p>\n\n\n\n
Nipa on seurannut puuhiani jo jonkin aikaa. Pujottelen miettim\u00e4tt\u00e4 aitauksen sis\u00e4\u00e4n koska haluan olla sen l\u00e4hell\u00e4 ja rakentaa suhdetta. Ilokseni se astelee korvat h\u00f6r\u00f6ll\u00e4 minua vastaan. Koko sen ajan kun t\u00e4yt\u00e4n astiaansa, se pysyy l\u00e4hell\u00e4ni ja koskettelee ja haistelee. En pelk\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nty\u00e4 hieman sivuttain kun se tutkii hiuksiani. Samalla painan p\u00e4\u00e4ni kiinni sen hehkuvalle kaulalle ja lasken k\u00e4den varovasti turvalle. On aivan erityist\u00e4 seist\u00e4 kiinni n\u00e4in suuressa ja herk\u00e4ss\u00e4 el\u00e4imess\u00e4 ja tuntea olevansa t\u00e4ysin turvassa ja hyv\u00e4ksytty. Nipaan olen tuntenut selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 luottamusta alusta saakka ja sen l\u00e4hell\u00e4 inhimillisyyteni jalostuu. On mahdotonta uskoa ett\u00e4 hevosella ei ole tietoisuutta tai sielua, kun tuntee syd\u00e4mens\u00e4 her\u00e4\u00e4v\u00e4n henkiin sen pelk\u00e4st\u00e4 l\u00e4mm\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
On Onnin vuoro saada uudet juomavedet. Muovinen vesiastia kolisee kivasti ja Onni viekin sen mukanaan heti kun silm\u00e4ni v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Tilan em\u00e4nn\u00e4n palautettua j\u00e4rjestyksen jatkamme vesihommia keskittyneen rauhallisesti. T\u00e4m\u00e4n hevosen aitaukseen ei ole asiaa, mutta siihen ei ole tutustumisen perusteella tarvettakaan. Onni seisoo koko toimituksen ajan tiiviisti astian toisella puolella. Veden \u00e4\u00e4ni muuttuu sen mukana miten pid\u00e4n letkua k\u00e4dess\u00e4ni. T\u00e4st\u00e4 kehittyy hauska leikki jossa min\u00e4 lopetan v\u00e4lill\u00e4 veden juoksuttamisen ja kysyn Onnilta, ett\u00e4 mit\u00e4s nyt tehd\u00e4\u00e4n. Kun p\u00e4\u00e4st\u00e4n veden vapaaksi, hevonen tuntuu olevan ihastunut pienest\u00e4 tempusta. Se kurottaa l\u00e4hemm\u00e4s, haistelee letkua ja astian reunaa. Pikkuiset vesipisarat tarraavat turpakarvoihin ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t nihin kimaltelemaan. Se katsoo minua kaikilla aisteillaan ja min\u00e4 annan sen n\u00e4hd\u00e4. Ja t\u00e4ss\u00e4 tunnen sen. Yhteyden, kommunikaation. Uskaltaudun k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jopa sanaa \u201denergia\u201d.<\/p>\n\n\n\n
En puhu hevosta eik\u00e4 Onni tai kukaan muista hevosista puhu ihmist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kieli on vanhempi kumpaakin kulttuuria ja se yhdist\u00e4\u00e4 kaikki el\u00e4m\u00e4nmuodot. En pysty selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 tarkemmin, eik\u00e4 blogin tarkoitus ole eksy\u00e4 el\u00e4imist\u00e4 liikaa mystiikan puolelle. Sanon vain, ett\u00e4 ihme on tapahtunut. Jokainen voi kokea sen itse ja rohkaisenkin ottamaan kontaktia toisten el\u00e4inten kanssa. T\u00e4n\u00e4\u00e4n viisastuin puolessa tunnissa enemm\u00e4n, kuin mit\u00e4 olisin oppinut el\u00e4m\u00e4st\u00e4 lukemalla kirjaston tyhj\u00e4ksi. Ja tein sen ponnistelematta, puhumatta ja ajattelematta. Todellinen oppiminen on antautumista el\u00e4m\u00e4n mysteerille. Oli sen muoto sitten ihmisen, hevosen tai veden.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"